5 kmAnsager 1950-luvulla lapsen silmin
Lapsuusmuistot taustoittavat seutua, jota mergelityö muokkasi, mutta liittyvät ensisijaisesti ymmärtämiseen.
Skovlundin mergelin louhinta ei ole näyttävä nähtävyys, vaan paikallista työhistoriaa, joka on lähellä maanpintaa. Täällä kaivettiin ylös märkää, paakkuista ja kalkkipitoista savimaata, kuljetettiin sitä pelloille ja levitettiin sinne happaman nummimaan parantamiseksi.
Työ seurasi vuodenkiertoa. Sadonkorjuun jälkeen mergeli levitettiin maahan, jotta talvipakkanen murentaisi paakut; keväällä ne hakattiin pienemmiksi ja äestettiin maahan. Noin vuodelta 1948 peräisin oleva arkistokuva antaa konkreettisen välähdyksen työn rytmistä: paikallisia ajomiehiä, kuljettajia ja mergelillä kuormattuja kuorma-autoja Skovlundissa.
Ennen kuin kippilavat yleistyivät, mergeli kuljetettiin suoraan pelloille. Kuljettajien oli itse purettava se pieniksi kasoiksi hakulla. Tämä yksityiskohta kertoo työstä enemmän kuin monet suuret sanat.
Mergeli oli osa laajempaa kertomusta Jyllannin nummien raivaamisesta viljelysmaiksi. Kalkki saattoi nostaa maan pH-arvoa ja tehdä maasta helpommin viljeltävää, mutta vaikutus ei kestänyt ikuisesti. Siksi vanha, hieman armoton sanonta kuului: ”Isä levittää mergeliä, ja poika näkee nälkää.”
Valokuva on Skovlundin ja ympäristön mergeliyhtiön alkuvaiheesta noin vuosilta 1947–48. Mergeliä kaivettiin Magnus Østergaardin maalla, ja kuvassa ovat paikalliset ajomiehet, kuljettajat ja seudun ihmiset raskaan maanrakennustyön äärellä.
Mergeli oli kalkkipitoinen maa-aine, jota käytettiin happamien peltojen parantamiseen. Vuonna 1959 yhtiössä tutkittiin kalkin tarvetta 41 tilalla ja 314 hehtaarin alalla; vain 26,1 hehtaaria kirjattiin ilman kalkin tarvetta. Kuva miehistä ja kuorma-autoista on näin myös kertomus maasta, kemiasta ja paikallisesta yhteistyöstä.
Kuva esittää mergelin kaivuutyötä Skovlundissa vuosina 1945–1952: Svend Aage Østergård seisoo kuorma-autonsa vieressä, kuorma mergelimaata lastattuna, ja kaivinkoneen sekä suuren mergelikauhan voi hädin tuskin erottaa punnitusmajan takana ja kaivannossa.
Punnitusmaja ei ollut koriste, vaan tarkastuspiste, jossa kuormat punnittiin ennen kuin mergelimaa vietiin pelloille. Hans Chr. Thomsen vastasi majasta, josta tuli myöhemmin ”metsästysmaja” Aalling Sølle.
