Mergelin kaivaminen Skovlundissa ei ole pramea nähtävyys, vaan paikallinen työhistoria, joka on hyvin maanläheistä. Kyse oli märästä, kokkareisesta, kalkkipitoisesta savimaasta, jota kaivettiin ylös, kuljetettiin pois ja levitettiin pelloille happaman nummimaan parantamiseksi.
Työ seurasi vuodenkiertoa. Sadonkorjuun jälkeen mergeli levitettiin maahan, jotta talvipakkanen voisi haurastuttaa kokkareet; keväällä ne rikottiin ja äestettiin maahan. Noin vuodelta 1948 oleva arkistokuva antaa konkreettisen välähdyksen tästä rytmistä: paikallisia ajureita, kuljettajia ja kuorma-autoja Skovlundissa, lastinaan mergeliä mergeliesiintymästä.
Ennen kuin kippilavat yleistyivät, mergeli ajettiin suoraan pelloille. Kuljettajien oli itse purettava se pieniksi kasoiksi hakulla. Se on yksityiskohta, joka kertoo työstä enemmän kuin monet suuret sanat.
Mergeli oli osa suurempaa kertomusta Jyllannin nummen viljelyyn ottamisesta. Kalkki saattoi nostaa maan pH-arvoa ja tehdä maasta helpommin viljeltävää, mutta vaikutus ei kestänyt ikuisesti. Siksi vanha, hieman armoton sanonta kuului: “Isä levittää mergeliä, ja poika näkee nälkää.”
Valokuva on Skovlundin ja ympäristön mergeliyhtiön alkuvaiheesta noin vuosilta 1947–48. Mergeliä kaivettiin Magnus Østergaardin maalla, ja kuvassa ovat paikalliset ajomiehet, kuljettajat ja seudun ihmiset raskaan maanrakennustyön äärellä.
Mergeli oli kalkkipitoinen maa-aine, jota käytettiin happamien peltojen parantamiseen. Vuonna 1959 yhtiössä tutkittiin kalkin tarvetta 41 tilalla ja 314 hehtaarin alalla; vain 26,1 hehtaaria kirjattiin ilman kalkin tarvetta. Kuva miehistä ja kuorma-autoista on näin myös kertomus maasta, kemiasta ja paikallisesta yhteistyöstä.
Valokuva näyttää marnan louhintatyöt Skovlundissa vuosina 1945–1952: Svend Aage Østergård seisoo kuorma-autonsa vieressä, lastattuna marnalla, जबकि kaivinkone ja suuri marnalapio erottuvat vain hämärästi vaa'ituskatoksen takaa ja kuopan pohjalta.
Vaa'ituskatto ei ollut koriste, vaan valvontapiste, jossa kuormat punnittiin ennen kuin marna vietiin pelloille. Hans Chr. Thomsen vastasi pisteestä, josta tuli myöhemmin Aalling Sø -järven rannalla sijainnut “metsästysmaja”.
