Ansager Møllen luona seisotaan pienen tekniikan historian äärellä, joka alkoi Ansager Ån vedestä. Täällä vanha mylly liitettiin kaupungin ensimmäiseen sähkölaitokseen, eikä energia tullut kaukaisesta voimalaitoksesta, vaan padotusta joesta aivan rakennusten vierestä.
Paikka koetaan nykyään parhaiten ulkoapäin. Vanhat rakennukset ovat yhä olemassa, ja paikan voi nähdä myllyn, turbiinirakennuksen ja joen kohtaamisena – joen, joka aikoinaan pyöritti koneistoa. Se ei ole museo avoimine saleineen, vaan paikka, jossa muurit, vesistö ja paikallinen muisti liittyvät yhä yhteen.
Kun suunnitelmat sähköstä tulivat Ansageriin, kaikki eivät olleet vakuuttuneita. Erään vanhemman miehen kerrotaan sanoneen, että he väittivät voitavan “mål så stærkt ned’ o æ møl”, että se voisi valaista kaupungissa – mutta sitä hän ei kyllä uskonut. Epäluulo kertoo melkein yhtä paljon kuin tekniikka: sähkövalo kuulosti asialta, joka piti nähdä ennen kuin siihen saattoi uskoa.
Myllyllä oli jo ollut useita rooleja ennen kuin siitä tuli osa sähkölaitoksen historiaa. Vilja, meijeri, polttimo, sähkö ja myöhemmin muu käyttö ovat vuorotelleet täällä. Erikoisin jälki on ehkä juuri kontrasti vanhan vesivoiman ja modernien johtojen välillä, jotka toivat “valon” Ansagerin talojen kattojen alle.
Kuvassa sähkölaitoksen johtaja E. Birk Pedersen seisoo Ansagerin sähkölaitoksen ensimmäisen dieselmoottorin vieressä: vuoden 1912 B&W-kone, teholtaan 80 hv, asennettuna vuonna 1929 uuteen konehuoneeseen.
Se merkitsee käännekohtaa sähkölaitoksen historiassa. Kaksi vesiturbiinia vuodelta 1921 tuottivat yhteensä 43 hv, mutta kaupungin kulutus kasvoi niistä ohi. Vuonna 1952 laitos käytti samanaikaisesti kolmea dieselmoottoria ja kahta vesiturbiinia.
Vuonna 1964 Ansagerin sähkölaitos sulki ovensa 57 vuoden jälkeen paikallisena sähkön toimittajana myllyn luona. Ongelma ei ollut vain hinta. Kotitalouksiin ja teollisuuteen tuli yhä enemmän koneita, ja ne vaativat vaihtovirtaa, जबकि pienet paikalliset laitokset kuuluivat vanhempaan toimitusmuotoon.
Jonkin aikaa muuntimet pystyivät rakentamaan sillan tasavirran ja vaihtojännitteen välille, mutta kehitys suuntautui kohti suurempia järjestelmiä. Vanha laitos päätyi paikalliseksi päätökseksi sille sähkölle, joka aikanaan alkoi joen voimasta.
