Tinghøje on pieni suojeltu nummialue, jossa historia näkyy ennen kaikkea maiseman muodoissa. Neljä pronssikautista hautakumpua kohoaa nummesta, ja niiden välissä voi yhä erottaa vanhoja tie- ja pyöränjälkiä matalina linjoina maastossa.
Tämä on paikka, jota luetaan hitaasti, pikemminkin kuin suurten kylttien ja näyttävien eleiden kautta. Kummut antavat maisemalle painoa, kun taas niiden väliset urat kertovat liikkumisesta kauan ennen kiinteitä teitä. Loppukesällä linjat voivat tulla selvemmin esiin, kun ruoho kellastuu ja piirtää ne nummelle.
Nimi Tinghøje viittaa vanhaan käräjäpaikkaan, mutta lähteet ovat varovaisia: on epävarmaa, pidettiinkö kihlakunnankäräjiä juuri täällä. Tämä epävarmuus kannattaa pitää mielessä, sillä se tekee paikasta kiinnostavamman kuin yksinkertainen selitys. Täällä varma ja näkyvä seisovat rinnakkain mahdollisen ja perimätiedon kanssa.
Tinghøjella on myös uudempi paikallinen tarina. Miehityksen aikana ihmiset kokoontuivat tänne yhteislauluun, ja tätä historian osaa merkitsee kiviasetelma. Vähän matkan päässä on keinotekoinen dolmen, jota käytettiin puhujalavana, joten maisemassa yhdistyvät esihistoria, kulkeminen, yhteislaulu ja kansanomainen kokoontuminen.
Tinghøjen kiviasetelma ei merkitse hautakumpua, vaan paikallista miehitysajan alsang-paikkaa. Alsang oli julkisia yhteislaulutilaisuuksia, joissa laulua käytettiin kansallisen yhteenkuuluvuuden osoituksena.
Täällä muistomerkki seisoo keskellä suojeltua nummimaisemaa, jossa on pronssikautisia kumpuja ja vanhoja kärrynuria. Se tekee paikasta erityisen: 1940-luvun historia on kerrostunut paljon vanhemman maiseman päälle.
