St. Endersin kappeli ei ole paikka, jossa olisi muureja, tornia tai kirkonovea. Näkyvä jälki on kappelikumpu: epätasainen, koholla oleva kumpare havupuineen, pensaineen ja tiheikköineen paikalla, jossa kappeli ja hautausmaa sijaitsivat Øster Oksbyssä Blåvandin lähellä.
Juuri tämä matala, lähes kätkeytynyt ilme on osa kokemusta. Täällä maisemaa on luettava enemmän kuin rakennusta: kohouma, vanha kirkollinen paikka ja rannikkoalue, jossa hiekalla, tuulella ja vedellä on ollut runsaasti aikaa muuttaa melkein kaikkea.
Muinaisjäännös on rekisteröity keskiaikaiseksi kappeliksi ja autiokirkon hautausmaaksi. Alueen historiaan kuuluvat myös suuret myrskyvuokset: vuosien 1362 ja 1634 Manddrukningerne lasketaan Tanskan suurimpiin myrskyvuokatastrofeihin, ja St. Endersin kappelin rekisteröinnissä mainitaan tuuli- ja vesieroosio vuonna 1634.
Se tekee paikasta asiallisen mutta vahvan rannikon jäljen: ei dramaattinen raunio, vaan maastossa oleva jäännös, jossa kirkkohistoria ja luonnonvoimat kohtaavat.
Øster Oksbyä kuvataan säilyttämisen arvoiseksi kulttuuriympäristöksi ja osaksi arvokasta rannikkomaisemaa. Kappelikumpu on rauhoitettu, ja suojelu koskee myös sitä, miten muinaisjäännös asettuu maisemaan — sekä ulkopuolelta katsottuna että itse kummulta nähtynä.
