Sølsted Mose ei ole siloiteltu puistopolku, vaan retki eteläjyllantilaiseen nummi- ja keidassuohon, jossa pikkupolut, ajourat ja pitkospuut vievät avointen suoalueiden ja vesikuoppien väliin. Maisema on täällä matalaa, märkää ja elävää, ja juuri siksi retki tuntuu suuremmalta kuin kartalta katsoen näyttää.
Kaksi penkeillä varustettua lintukojuakin tekevät suosta sopivan myös sille, joka mieluummin istuu hiljaa kuin kävelee pitkälle. Kojuista avautuu näkymä suoalueelle, jossa voi hyvällä onnella nähdä lajeja kuten tavi, taivaanvuohi, luhtakana, pikkulepinkäinen ja pensassirkkalintu. Sinirinta on yksi suon huomattavista linnuista, ja myös kurki on löytänyt täältä pesimäpaikan.
Suo on muodostunut lentohiekan päälle kasvaneista rahkasammalista, jotka ovat luoneet hapanta ja niukkaravinteista turvetta. Kuivatuksen ja umpeenkasvun kauden jälkeen aluetta on pyritty tekemään jälleen märämmäksi muun muassa nostamalla vedenpintaa ja raivaamalla puuston taimikkoa. Se selittää osaltaan, miksi Sølsted Mose on yhä hieman itsepäisen suoluonteinen: mutaa, kosteutta, hyttysiä kesällä ja linnustoa, joka viihtyy parhaiten silloin, kun luonto ei ole liian siistiä.
