Skallingen on avoin rannikkomaisema, jossa retken luonne vaihtuu nopeasti: hiekkarantaa ja dyynejä lännessä, dyyninummea, rantaniittyjä ja marskimaata idässä. Täällä ei ole paljon sellaista, mikä yrittäisi olla siististi rakennettua. Maisema on yhä muutoksessa, ja juuri se tekee paikasta erityisen.
Alue sopii parhaiten rauhallisiin luontoelämyksiin ja vaellukseen ilman kiinteitä merkintöjä. Paikallisesti tunnettu reitti on “Sibirien tur/retur”, 7 kilometrin kierros, jolla voi olla mahdollista nähdä hylkeitä ja paljon lintuja. Rannikon varrella meripihkaa voi piileskellä rantaan ajautuneessa merilevässä, etenkin paikoissa, joihin ranta on kerännyt materiaalia merestä.
Skallingenille pääsee Skallingenvej-tietä pitkin Hosta, ja autolla voi ajaa asfalttitien päähän asti. Tien päässä on evästalo ja Den gamle Redningsstation, jossa on näyttely alueen elämästä. Vuorovesi ja tulvat on syytä ottaa vakavasti, eikä koiria saa tuoda alueelle, ei edes hihnassa. Skallingenin ja Langlin välillä liikkuminen Ho Bugtissa on kielletty ympäri vuoden; retkellä Langlille on omat pääsysääntönsä.
Langli sijaitsee Skallingenin itäpuolella Ho Bugtissa ja on pienin Tanskan neljästä Waddenmeren saaresta. Se on nykyään asumaton, mutta siellä oli pysyvää asutusta noin vuodesta 1840 vuoteen 1913.
Kulku tapahtuu laskuveden aikaan vuorovesitasangon yli, ja saari on avoinna yleisölle vain 16. heinäkuuta–15. syyskuuta. Muun osan vuodesta Langli ja sitä ympäröivät vuorovesitasangot ovat suljettuina lintujen ja muun eläimistön vuoksi — saari, jossa kalenteri ja vuorovesi määräävät enemmän kuin polut.
